Jos oikein muistan, uhmakkaasti raivoten (lue. Pikkulapsen kiukulla) julistin ensin, että kirjoittasin joka ikine päivä. Seuraavaks julistin, etten enää ikinä kirjota tänne, ikinä. Kumpaakaan lupausta en näemmä pitäny. Mä en ikinä pidä lupauksii ittelleni. Tästä vois hyötyykki (Julistaa "Mä lupaan et lihon 5kg enkä ikinä ryyppää enkä omaa kavereita", ja seuraavaks olisinkin niin vitun feimi bilehile), mutkun ei viitsi.

Mä voisin varmaa vallottaa täs maailman, mut ei viitsi.

Alotin sarjakuvaprojektin suunnittelun, ja kerkesin muuttaa aiheen kahesti. Nyt teenki eeppistä sarjakuvaa raptoreista. Tappelin YTssä jonku perseaivon kans siitä, et onko mun tarina revästy jostaki iha eri jutusta. Tais olla eka kerta ku ikinä oon sanonu mustaa miestä natsiks.

Tajuun taas kirjottavani hyödytöntä paskaa. Ketään ei kiinnosta, jos mun huone on sekanen, tussilohikäärme mun kädessä on pysyny ennallaan jo 2 päivää, en oo varma pitäskö kenellekkään hankkii lahjoja jouluks, ja jaksanko tehä enää ylipäätänsä mitään.

Oon huomanny, et mä en just ikinä vaan jaksa tehä mitään. Pitäs varmaan ruveta syömään ja nukkuun paremmin. Tai vetään spiidiä. Tai mielialalääkkeitä.

Mä vaan en jaksa ketään tai mitään. Eikä kyl olis ketään, jota jaksaakkaan. Emmä kenellekkää mikää elintärkee kaveri oo. Satunnainen hörhö joka vaan tulee vieree istumaa ja selittää jotaki outoo paskaa. Noh. Jos mä leikin seurallista, ni kai ne rupee uskoon et mul on miljoonii kavereita ja mä vaan aattelen et neki on.

Tai sit jopa saan krediittiä kunkin 'huomatkaa kuinka ihq olen, omaan outoja kavereita'-asusteena. Pitänee kerätä kunnollinen friikkisirkus ympärille, kaverin kavereita ja kauempia. Roope olis varmaa ihan hyvä alotus.

Rannetta särkee.

Sain sit ladattua Sonataa ja Santanaa mp3selle. Toivottavasti niistä tulee hyvä fiilis.


Mä alan pikkuhiljaa toivoa ne alkais jo rakentamaan taloja siihen saamarin hakkuualueelleen. Sais muuttaa enemmä ihmisii tänne. Ehkä pari niistä vois ollakki hyviä tyyppejä. Ehkä tännekki sais elämää. Joitaki muita hörhöjä joiden kanssa keittää sitruunakiljua ja lähtee kännissä metsään örveltämää.

Mä oon päättäny lopettaa jatkuvan emoilun. Saa nähä millo seki päätös räjähtää käsii.

Mut nyt en jaksa vikistä enempää. Kvaak kvaak ja sinne päin.

Tänään oli hyvä päivä. En oikeastaan edes viitsi kirjoittaa siitä.

Nyt vituttaa. Ihan saatanasti vituttaa. Paha olo. Miksen mä vaan voi vetästä jonkun ruiskullisen jotakin myrkkyä, ettei enää välittäis mistään eikä tuntis tarvetta tehä mitään. Miksi miksi miksi miksi?!

VITUTTAA IHAN JUMASAATANASTI MIKS SE ON LUONTANEN IHMISEN VAISTO REAGOIDA ASIOIHIN, HUOMIOIDA, OLLA UTELIAS JA OMATA TARVE TEHDÄ JOTAKIN?

Miksen mä voi vaan istua nurkassa, tuijottaa seinää, olla tekemättä mitään ja nääntyä nälkään täysin onnellisena?! Miksi?

En päässy eilen koneelle, enkä varmaan pariin seuraavaankaan päivään. Selitys seuraa peräs-.

Tänää oli nii paska päivä ettei pahemmin jaksais ees kirjottaa. Niska-pers-otteella kummiski päätin asian tehä. Meni nukkumaan neljältä aamul, heräsin yheltätoista. On vituttanu ja väsyttäny koko päivän, muutamien apatiakohtausten, puutarhatöiden ja nettiargumenttien lisäks mitään ei oo tapahtunu.

Eikä tuu ikinä tapahtumaan. Kaikki on tuhraa paskaa. Samaa paskaa päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Kuukaudesta toiseen. Vuodesta toiseen. Ahistaa ja kuvottaa. Mä haluan kuolla, mutta oon liian vitun hannari että lähtisin kokeileen millä myrkyllä lähtee henki. Kun kysyy neuvoo, ihmiset käskee kokeilla heroiinia.

Pitäis varmaan ettii kunnollisia tuttuja ja kavereita. Vähä tervettä järkee noi vaihtelun vuoks. Vituttaa kun asuu tämmöses peräkuselas, kilsan matka lähimpään älylliseen elämään ja sielki vaan kusipäitä. Takunki poistin mesestä, ettei sille voi vikistä.

Jos vaan olis pyssy ja vähän munaa..

Tänään ei ollu hyvä päivä.

Pakko alottaa taas kirjottaminen. Ei pysty oleen ajamatta välillä vikinöitä pään sisästä, eikä muiden mielenterveys (tai mun minkäänlaine mysteerin kretiitti (mitäköhän vittua mä selitän)) kärsi. Aika rauhottavaa. Syytää vaa kaikki ajatukset ja asiat ja huolet sun muut vitut veke, ettei tartte pelätä että tekis nii julkisel paikal. Samal voiki harjotella ajattelemista ja hymiöiden käytön lopettamista.

Ja mut siis savustettii ulos YouThinkistä. Emmä sielt kokonaa lähe, mut journalit jääkööt ihan tänne. Emmä niitä haluu mun elämää haukkumaa. Ja siin vaihees ku ne opettelee suomen puhekieltä iha vaa mulle vittuillakseen, se o poliisiasia. Hä hää!

Ne KONEen jätkät tulee täs ylihuomenna. Kesä on ohi. Emmä ees kerenny tehä mitää. Ees levätä. Taas tulee paska vuos, mite mä näillä meinaan mihinkää yliopistoon? Amikseen en mee, vaik henki siitä riippus. Mitäköhän vittua mä siel yliopistossa muka tekisin? Mikä mustaki tulee isona. Juoppohullu ja yhteiskunna hylkiö, yks suu taas sossulle ruokittavaks. Kyl mutsii varmaa naurattaa sit ku näkee.

Mut ny eksyttii aiheesta (mistä vitun aiheesta?), nimittäin blogista. Mä nimittäin taas päätin, et blogista tulee nii rehellinen ku vaan rehelline ja raaka olla voi, jos vaik sattus jotaki mielenkiintosta (esimes lukijoita) kehkeytymään. Ja et joka päivä kirjotan. Joka vitun päivä. Vaikkei olis kirjotettavaa. Kaikki ajatukset ja fiilikset, mielipiteet ja asiat. Vaikkei olis ees tärkeitä. Kai mä vaan täytän päivää. Elämä muutenki sen verran tyhjää, eihä sitä parempaa keksi. Ja jos jotai jännää tapahtuu, senhän vois julkasta kirjana. Jos musta vaikka tulee kuuluisa tai jotaki. Joo. Ihmiset lukis mun blogin ekoja merkintöjä hiki päässä (molemmissa), ja yrittää selvittää oliko mun varhaisessa teini-iässä jotaki dramaattista paskaa, joka olis aiheuttanu mun myöhemmät mielenterveysongelmat (joiden takia musta varmaan tulis kuuluisa in the first place).

Mun suuresta lukumäärästään, 0.5 jos sivupersoonat lasketaan, kuuluisa lukijakuntani tässä vaiheessa onki varmaa jo tehny sen johtopäätöksen, että mulla on kusta päässä. Olette aivan oikeassa, hyvä yleisö. Huomenna pitäs varmaan siivota taas (tai oikeastaan tänään, kello kun on 1:46..). Vitun KONEn väki. Asia ei kyl vituttais näin paljoo, jos mä saisin ees nukkuu omas huoneessani, tai olis ees söpöjä aasialaistyttöjä niinku yleensä. Mut ei. Vittu italiaano ja hollannikas. Mitä vittua nekin täällä tekee. Istuu ja kattoo telkkaria.

Ainaki saa siitä sen mielihyvän, et joku muuki tajuu et täällä ei oo ikinä mitää tekemistä.  Tai sit ne löytää paikalliset nuorisoyhteisöt ja lähtee ryyppäämään kielimuurista huolimatta. Kai ne jotakin tekemistä löytää. Joillakin ihmisillä on taipumusta siihen. Niitä ihmisiä kutsutaan nimellä kaikki muut (engl. Everyone else). Emoangstivikinä iskee jälleen. Vittu jee. Terve, vähääkään järkevämpi ihmine menis varmaan täs vaihees nukkumaa. Ei huvita. Olis kai fiksua opetella takas "normaaliin unirytmiin", mutkun ei vaan jaksa. Vedetään sitte seki kunnolla läskiks. Ei meiän luokalle ketään tärkeetä tuu, kelle pitäs olla edustavana ja nokkelana. Paitti se joku kusipää, jonka perseen Laura kerran liimas tuoliin. Sittenpähä nähdään, onko Laura hyvä jätkä vai ei. Kenen se uskoo olevan semmose rangaistukse arvone.

Ahistaa taas iha vitusti. Tekis mieli hakata päätä seinään. Mikää ei toimi, kaikki o suljettua. Kaikki pitäs nähdä uusina alkuina ja mahollisuuksina, muttakun ei jaksa niitä kattoa. Ei jaksa. Vituttaa. Mitä pidemmälle kirjottaa, sitä enemmä tajuaa omii ajatuksiaan. Niinku olis saanu silmälasit, paitti et kattoo elämäänsä vaan kuvainnollisesti. Päätän jatkaa kirjottamista kunnes siitä tulee hyvä olo. Kunnes on tarpeeks vahva et tulee hyvä fiilis muullaki konstilla ku itteesä kusettamalla ja todellisuuesta karkaamisella. Onnittelen itteeni fiksusta päätöksestä.